Huhhuh

Pitkän ja tuskallisen odottamisen jälkeen ne vihdoinkin tulivat: TULOKSET!

Olin jo viikko sitten saanut ISEP-koordinaattorilta sähköpostia, että voisinko harkita yhden lukukauden vaihtoa, jos en koko vuodeksi pääse. Vastasin hampaita kiristellen kyllä, koska tietysti lähtisin mielummin lyhyeksi aikaa kuin en ollenkaan. Tänään sitten tarkistaessani aamulla sähköpostia noin viidettä kertaa, siellä odottikin viesti otsikolla vaihtopäätös. Kädet alkoivat täristä ihan mielettömästi; hyvä että sain viestiä edes auki. Nimet oli vielä piilotettu liitteen taakse, joten adrenaliinitasot ehtivät hiukan nousemaan! Lopullinen tuomio on nyt siis syyslukukausi 2013 eli koko vuoden paikka ei nyt irronnut. Se meni kuitenkin kaverille, onnea hänelle siitä!

Vaikka olen erittäin erittäin erittäin onnellinen siitä, että pääsen takaisin jenkkeihin, niin tietysti heti alkaa mietityttämään, mitä ihmettä teen keväällä. En pysty Suomessa opiskelemaan käytännössä yhtään mitään, koska kaikki kevään kurssit vaatisivat syksyn kurssien käymistä, joten yliopistolla on melko turha pyöriä. Suomi ylipäätänsä ei houkuttele yhtään. Ajatuskin pimeään kaamokseen palaamisesta puistattaa.

Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Helpompi niistä olisi lähteä kevääksi Erasmus-vaihtoon Espanjaan tai Portugaliin, mutta en oikein tiedä pidänkö kyseisen vaihto-ohjelman maineesta. Olen monelta kuullut, että siellä lähinnä ryypätään ja riehutaan muiden vaihtareiden kanssa, eikä paikallisiin juurikaan tutustu. Toinen vaihtoehto olisi jäädä USA:an harjoitteluun. Se on ainakin ISEP:n nettisivujen mukaan mahdollista, mutta se vaatisi aktiivisuutta heti vaihdon alussa ja todennäköisesti myös auton ostamista, mikä tulee tietysti kalliiksi.

Ehkä tärkeintä nyt on kuitenkin nauttia siitä, että elokuussa lähtee lento maailman toiselle puolelle :) Jee!

Tapahtukoon hyvin

Vannoin, että en tekisi tätä blogia vielä. Hups.

Olen Iiris, pieni psykologian opiskelija Tampereelta. Sydän tahtoo löytää kodin maailmalta, joten tavoitteenani on viettää lukuvuosi 2013-2014 pikkuyliopistossa keskellä Texasia. Asia ei kuitenkaan ole (vielä) niin yksinkertainen, sillä ensin pitää saada vakuutettua kv-toimiston henkilökunta siitä, että olen juuri oikea henkilö lähtemään ISEP-vaihto-ohjelman kautta Yhdysvaltoihin.

Hakuaika alkoi tiistaina. Täytin sähköisen lomakkeen heti aamulla. Liitteet (motivaatiokirje, cv, opintosuunnitelma, opintorekisteriote) vein kv-toimistoon perjantaina. Toimistossa ollut nainen oli hieman hämmentynyt nopeasta aikataulustani, mutta totta puhuen aloitin motivaatiokirjeen kirjoittamisen jo helmikuussa. Sitä on tullut hiottua ja hiottua ja hiottua hieman lisää jo niin moneen kertaan, että alkuperäisestä tekstistä on tuskin omaa nimeä enempää jäljellä. Olen päättänyt lähteväni jo pari vuotta sitten. Tunne on vähän sama kuin silloin kun hain opiskelemaan psykologiaa, ja päätin pääseväni sisään ensimmäisellä kerralla. Toivon että tämä päättäväisyys näkyy myös motivaatiokirjeessäni ja auttaa minua toteuttamaan unelmani.

Miksi sitten haluan niin ehdottomasti päästä jenkkeihin ja nimenomaan Texasiin? Syy löytyy siitä, että olen asunut siellä lapsena. Ensimmäiset kunnolliset lapsuusmuistoni ovat sieltä. Paikka on osa identiteettiäni. En halua mitään muuta niin paljon kuin päästä kokeilemaan, viihtyisinkö siellä edelleen.

Yritän kestää odottamisen tuskaa seuraavat puolitoista kuukautta. Sain Facebookin kautta perjantaina toivotuksen "tapahtukoon hyvin", ja sitä todella toivon -- kumpaa ratkaisua se sitten lopulta tarkoittaakin. (Vaikka olisihan se sääli, jos olisin ihan turhaan käyttänyt aikaa tämän merkinnän kirjoittamiseen ja blogin ulkoasun kanssa leikkimiseen. Se kun oli suoraan pois tenttiin lukemisesta kröhöm...)

Blogin nimestä sen verran, että olen (onnistuneesti?) huijannut erästä jenkkituttavaani, että joudun taistelemaan jääkarhuja vastaan joka aamu lähtiessäni kouluun. Tämä jääkarhu jättää toivon mukaan kylmän Suomen taakseen ja lähtee vähän lämpimämpiin maisemiin :)