tiistai 24. syyskuuta 2013

This can't last forever

Ihan sama miten paljon kaikki turhauttaa joskus ja tekisi mieli vaan hypata seuraavaan koneeseen takaisin Suomeen, olen onnellinen taalla ja mulla on edelleen suuri rauha siita, etta olen oikeassa paikassa.. Joulukuu tuntuu olevan liian pian, mutta ajatus siita, etta joudun lopulta jattamaan taman paikan auttaa nauttimaan entista enemman ja ottamaan kaiken irti joka hetkesta.

Elama on niin sulkeutunutta taalla. Hendrixin kupla. Ainut milla on valia on tama paikka ja ne noin 1400 opiskelijaa, jotka taalla asustavat. Vaikka valilla tuntuu, etta paa hajoaa kampukseen ja samoihin naamoihin, elama on myos hyvin yksinkertaista. Tee laksyt, syo, pelaa biljardia tai pingista, kay tunneilla, mene salille. Kavereita nakee tahtomattakin joka valissa. Kaikkialle on lyhyt matka. Tanaan soin viela aamupalaa 3 minuttia ennen tunnin alkua ja kerkesin silti. Laksyja voi menna tekemaan kirjastoon, pysya omassa huoneessa tai istua vaikka ulkona poydan aaressa. Kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila huitelee melkein kolmessakymmenessa, se ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta, vaikka suurin osa paikallisista viihtyykin paremmin ilmastoinnin viileydesta. Tiedan kuitenkin ettei kesa ja lampo jatku ikuisesti, joten haluan nauttia siitakin viela kun voin. Aamuisin pitaa jo kayttaa pitkia housuja, jos ei halua jaatya.

Laksyja on paljon. Paljon. Paljon. Alkaa kuitenkin tuntua normaalilta istua kirjan tai koneen aaressa nelja tuntia putkeen, joten sekaan ei enaa haittaa niin paljon. Laksyjen teko on myos tapa hengata ihmisten kanssa, vaikka sillon edistysta ei ehka tapahdukaan niin paljon. Myos kokeita on paljon. Holhoava opetus ahdistaa valilla, mutta toisaalta opiskelin kaksi vuotta yliopistossa joutumatta juurikaan edes ajattelemaan, joten kai tama tavallaan on hyva asia.

Futiksen kanssa kavi vahemman onnekkaasti. Koin etta tuli aika siirtya muihin asioihin. Pelasin melkein puoli kautta, mutta aika tuntui paljon pidemmalta. Joukkue antoi minulle paljon, ja uskon etta suurin osa noista asioista sailyy edelleen. "You're still part of the family."

Melkoista tajunnanvirtaa taas. Ehka siita avautuu jotain.



torstai 12. syyskuuta 2013

Enemman tai vahemman huonoja kuvia

Olen erittain laiska kuvaamaan. Tassa kuitenkin jotain kuvia, joita on tullut kannykalla otettua.

Pizza Wars - Kaupungin eri pizzeriat kilpailivat kuka saa olla Hendrixin pizzatoimittaja tana vuonna


Bussin ikkunasta jossain pain Arkansasia

Arkansasin ja Texasin rajalla

Shirttails! Freshmanien tanssikilpailu

Eraan joukkuelaisen kotitalon kuistilta

Mut pakotettiin ottamaan pedikyyri...

Unista porukkaa upouudessa pukkarissa

Kulttuurishokki

Tuo pelottava asia, jonka jokainen vaihtari joutuu kohtaamaan...
...tai sitten ei.

Pelkasin kulttuurishokkia etukateen, koska tiesin, etta se lamaannuttaisi minut kokonaan ja estaisi nauttimasta taalla olosta. Viime viikolla oli minun turhaumaviikko. Laksyja oli liikaa, matkustamista pelien perassa oli liikaa, puhuminen ei sujunut eika kiinnostanut yhtaan, vasytti, muiden puheenaiheet arsytti, ei tehnyt mieli sanoa "excuse me" aina kun kavelee alle metrin paasta toisesta ihmisesta jne jne. Yksinkertaisesti sanottuna kaikki arsytti. Tuota tunnetta kesti kuitenkin vain viikon, ja sitten paatin ryhdistaytya. Aloin tekstata kavereille ja pyytaa heita hengaamaan tai pelaamaan bilista tai syomaan. Paatin olla jurottamatta nurkassa vaan osallistuin keskusteluun tuntui se miten turhalta tahansa. Ja kummasti asiat sitten muuttuivat. Olen heti paljon laheisempi useamman ihmisen kanssa ja paljon paremmalla tuulella. Yhtakkia puhuminen sujuu huomattavasti paremmin kuin ennen ja sainpa eilen kommenttina, etta aksenttini on pikkuhiljaa katoamassa. Tein paatoksen olla reippaampi ja muuta se ei vaatinutkaan.

Varmasti turhautumisia tulee jatkossakin, mutta jotenkin luulen, etta viime viikko oli olevinaan "the kulttuurishokki". Tunne ei tosin liittynyt niinkaan kulttuuriin, vaan yksinkertaisesti vieraaseen paikkaan tottumiseen ja oman paikan loytamiseen. Olen kaynyt vastaavan tunnemyrskyn seka lukion etta yliopiston alussa, joten olen ehka oppinut kasittelemaan sita. Olen taalla vain yhden lukukauden, joten minulla ei ole varaa tuhlata sita murehtimiseen. En halua katua mitaan.

Katotaan joudunko perumaan sanani... :D