torstai 29. elokuuta 2013

Redneck spotting

Niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Olen ollut Hendrixissa nyt kaksi viikkoa. Tuntuu hassulta, etta niin vahan aikaa on vasta kulunut. Paikka tuntuu jo omalla tavallaan kodilta. Tuntuu itsestaanselvalta, etta olen taalla. Miten voisi olla mitaan muuta vaihtoehtoa? Se on maailman hienoin tunne. Olen oikeassa paikassa.

Ensimmaiset viikot ovat olleet taynna orientaatiota ja jalkapalloa. Ensimmaiset viisi paivaa tutustuttiin muiden vaihtareiden ja kv-opiskelijoiden kanssa ja orientoiduttiin yhdessa uuteen maahan. Sen jalkeen muut Freshmanit saapuivat paikalle ja varsinainen hypetysorientaatio alkoi. Me vaihtarit oltiin vahan laiskoja ja antisosiaalisia ja skipattiin varmaan yli puolet tapahtumista. Kiiretta on silti pitanyt ja vasta nyt koulun alettua alkavat paivat vahan rauhoittua. Toisaalta laksyja alkaa kasaantua jo nyt, joten se siita rauhallisuudesta...

Olen saanut kavereita lahinna muista vaihtareista ja jalkapallojoukkueesta. Satunnaisia ihmisia tunnen muitakin mm. orientation tripilta. Lahdimme noin parinkymmenen ihmisen joukolla jonnekin pain Etela-Missouria telttailemaan  ja melomaan. En ollut turhan innoissani telttailuosuudesta, mutta melominen oli hurjan hauskaa. Aluksi luulin, etta menisimme jotain tylsaa virratonta jarvea pitkin, mutta kyseessa olikin yllattavan haastava vuolas joki. Suurin osa kaatui jossain vaiheessa, mutta mina olin yksi harvoista, jotka kastuivat vain vapaaehtoisesti :D Reissussa huvittavinta oli se, etta kaikki muut joella olijat olivat niin selkeita redneckeja ettei mitaan rajaa. En tieda kuinka suvaittavaa on puhua heista niin, mutta ei voi mitaan! Olen osavaltoissa, joka on taynna redneckeja, mutta elan kuplassa nimelta Hendrix, jossa porukka on yleisesti ottaen melko open-minded ja ihan erilaista kuin kampuksen ulkopuolella.

Jalkapallo on vahan takkuillut loukkaantumisen ja kiukuttelevien jalkojen takia. Ensimmaiset paivat sain paljon kehuja ja olin in the starting eleven (!!), mutta sen jalkeen jalat alkoivat pettaa ja aikaa on vietetty lahinna penkin puolella ja kenttaa ympari holkaten. On turhauttavaa nahda muiden kehittyvan, mutta itse ei paase edes yrittamaan. Huomenna on ensimmainen peli Texasissa ja ylihuomenna toinen kotona. Vahan elattelen toiveita, etta paasisin pelaamaan jalkimmaisessa edes hetken, mutta saa nahda. Reissuun lahden kuitenkin, mika on tavallaan ihan kivaa.

Sunnuntaina oli muuten syntymapaivani. Hendrixin traditioihin kuuluu, etta synttarisankari heitetaan suihkulahteeseen, joten sinne lensin minakin. Lisaksi saat ruokalassa kakun ja keittiontadit ja kaikki ruokailijat laulavat sinulle. Hyvaa kakkua oli! Harmi vaan, etta olin neljas ihminen putkeen, jolle laulettiin :D

Molsk 

Tallaista talla kertaa ja joskus taas lisaa.

perjantai 16. elokuuta 2013

Hetkiä hienoja


Niin hienoa kuin olikin seikkailla New Yorkissa, mikään matkailu ei voita sitä fiilistä, joka mulla tällä hetkellä on. Oon vihdoinkin Hendrixissä mun omassa dormissa ja yhtäkkiä ei tunnu yhtään vaikeelta pitää tätä paikkaa kotina seuraavat puoli vuotta. Tekee mieli vaan itkeä ilosta, eikä myöhästyneen lennon takia aiheutuneet viivästykset kiinnosta enää yhtään. Nyt on hyvä.

Mun dormi on aika vanha, niin kuin tyyliin kaikki rakennukset täällä, mutta huone on yllättävän iso. Täällä on oma hana ja kaks isoo peiliä ja kaks vaatekomeroa ja tietty sitten sängyt ja pöydät ja lipastot. Yhteisiä tiloja on sitten ainaski vessat, suihkut, keittiö, pesutupa ja jonkinlainen oleskelutila. Pesutuvassa on myös jättimäinen jääpalakone. Se on oikeesti ihan valtava! Täällä on toistaseks vielä tosi hiljasta, koska suurin osa muuttaa vasta ensi viikolla, joten ihan kiva saada asettua ihan rauhassa. Otan joskus enemmän kuvia kun on enemmän kuvattavaa ja kerron vähän tarkemmin, mutta tässä nyt vähän jotain ensitunnelmia.


Mm. petivaattet oli odottamassa

My bed!

Se keinuu!!!

Hetkiä hienoja on elämä pullollaan
Ei niistä riitä mitkään sanat kertomaan

maanantai 12. elokuuta 2013

Now you're in New York

Täällä sitä sitten ollaan.


Yritin lentokoneen ikkunasta kovasti tähyillä, millon näkyisi ensimmäiset pilvenpiirtäjät. Hymyilin kuin mikäkin idiootti kun näin kuuluisan skylinen koko laskeutumisen ajan. Vieressä istuvaa taisi töyssyinen laskeutuminen vähän pelottaa, mut mä olin sillä hetkellä ehkä maailman onnellisin ihminen. Onnellisuus vaihtui tosin aika äkkiä ärsytykseen kun piti jonottaa immigrationiin ja tuskailla metrolippujen kanssa ja raahata mahdollisimman epäkäytännölliseksi osoittautunutta laukkua.

New York on kyllä erikoinen kaupunki. Vähän otti mahanpohjasta kun nousin ensimmäistä kertaa metrosta Manhattanilla ja näin ympärillä pelkkiä pilvenpiirtäjiä. Times Squaren valomäärä oli myös melko hämmentävä. Mutta noin muuten ensivaikutelma on melko eurooppalainen eikä yhtään tunnu siltä, että olisi jenkeissä. Jatkuvasti ympärillä kuuluva ja näkyvä espanja ei ainakaan vähennä ei-amerikkalaista vaikutelmaa. Vielä on kuitenkin paljon nähtävää enkä todellakaan väitä, että kerkesin parin tunnin kävelyn aikana nähdä yhtään mitään :D

Pää on aikaerosta melkosen sekasin. Tietokoneen kello näyttää puoli viittä aamulla eli täällä se taitaa olla vasta puoli kymmenen illalla. Tavallaan väsyttää ihan älyttömästi, mutta toisaalta ei tässä mikään ihan mahoton kiire ole vielä nukkumaan.

Huomenna jatkuu taas seikkailu :)


Perus

In New York, concrete jungle where dreams are made, oh
There's nothing you can't do, now you're in New York
These streets will make you feel brand new
Big lights will inspire you, let's hear it for New York
New York, New York

torstai 8. elokuuta 2013

Hu-hu-hu-hurjaa

Lähtöön jäljellä enää vajaa kolme päivää. Pakko myöntää, että jännittää. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että niin lyhyen ajan päästä olen taas Amerikassa enkä ihan heti tulossa takaisin. En itseasiassa edes tiedä milloin tulen takaisin, koska kevään suunnitelmat ovat vielä auki. Koko homma on jotenkin niin käsittämätöntä, että tuntuu ettei sitä vaan pysty ymmärtämään ennen kuin oikeasti on siellä. Tai ehkä kunnolla vasta muutaman viikon päästä.

Edessä siis aluksi noin neljä päivää Nykissä, jossa aion varmaan kävellä suu auki ja niskat jumissa ylöspäin katsomisesta koko ajan. Tarkotuksena olisi lähinnä pyöriä ympäriinsä ja ihmetellä kaupungin menoa. Näen myös todennäköisesti paria ihmistä, joista toinen on kaverini joka myöskin on aloittamassa vaihtoa ja toinen Hendrixiin tuleva brittivaihtari! Kiva saada seuraa, vaikka jälkimmäisen tyypin tapaaminen ehkä vähän jännittääkin.

Torstaina lennän sitten Arkansasiin Little Rockin lentokentälle ja sieltä sitten suuntaan kohti Conwayta. Perjantaina tapaan futisjoukkueen. Lauantaina on jo ensimmäiset reenit. Lisäksi ekoina päivinä on kv-opiskelijoille suunnattua orientaatiota, jonka aikataulusta en tiedä vielä mitään. Hirmu nopeasti kaikki tapahtuu ja varmaan olen ensimmäisten viikkojen jälkeen ihan poikki.

Olen yrittänyt pakata. Se tuntuu vaikealta. En tykkää pakata edes viikon reissuille, mutta nyt ihan oikeasti en pääse käsiksi melko pitkään aikaan mihinkään mitä en ota mukaan. Täytyy huomioida niin monta asiaa, ja vaikka olen yrittänyt tehdä listaa tarvittavista asioista, pelkään että unohdan jotain erittäin tärkeää. Toisaalta en halua ottaa liikaakaan tavaraa mukaan. Matkalaukun pakkaamisen lisäksi minun pitää pakata mahdollisimman tiiviisti myös ne tavarat, joita en ota mukaan. Huonettani kun pitää käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin minun tavaroiden säilömiseen. Ihmeesti sitä onkin ehtinyt parin kuukauden aikana levittäytymään.

Vähän tämmöistä tajunnanvirtaa taas. Ihan liian hämmentävää lähteä ihan oikeasti! :D


You better lose yourself in the music, the moment
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo