Futiksen loputtua aikaa on jaanyt enemman niinkin ihanalle asialle kuin laksyille. Minulla on yksi kurssi joka oikeastaan on syypaa siihen etta joudun kayttamaan niin paljon aikaa kirjastossa raatamassa, mutta kurssi on mielenkiintoinen, joten en halua pudottaa sita. Arki on arkea taallakin eli paivat kuluvat lahinna tunneilla, salilla, kirjastossa ja kavereiden kanssa hengailessa. On jannaa asua niin lahella kaikkia ihmisia, kun on tottunut siihen, etta nakemiset pitaa jarjestaa ja sopia. Nyt voi vaan ilmestya toisen ovelle.
Kamppikseni vaihtui pari viikkoa sitten. Asustelen nyt kiinalaisen kv-opiskelijan kanssa. Han ei tullut toimeen vanhan kamppiksensa kanssa, joten paadyttiin tammoiseen ratkaisuun, etta han vaihtoi huonetta minun vanhan kamppiksen kanssa, koska meillakaan ei mennyt mitenkaan erityisen hyvin. Nyt asiat on hyvin, ja on ihan kiva ku on huoneessa joku jonka kanssa jutella. Eilen autoin hanta kirjottamaan esseeta, koska hanen kielitaitonsa ei ole mikaan maailman paras.
Taalla on selkeesti muutamia muoti-ilmioita, joita kaikki seuraavat. Yksi niista on Snapchat eli kannykkasovellus, jolla lahetetaan kuvia lahinna omasta naamasta. Kuvaan voi kirjottaa lyhyen viestin tai piirtaa. Myos videoita voi lahettaa. Kuvan avaamisen jalkeen sinulla on tyyliin 10 sekuntia aikaa katsoa kuvaa ja sitten se automaattisesti poistetaan. Naita naamakuvia sitten lahetellaan kaikille jatkuvalla syotolla.
Toinen muoti-ilmio liittyy lompakoihin. Taalla lahes kukaan ei kanna laukkua tai reppua mukanaan ellei ole menossa tunnille, vaan kaikilla on lompakot, joissa on rannehihna ja niita sitten raahataan mukana kaikkialle. Monissa lompakoissa on myos taskuja esim. kannykalle tai muille pikkutavaroille. Minakin paadyin sellaisen hankkimaan ja onhan se niin kateva...
Thanksgiving-lomalla eli 26.11.-1.12. suuntaan rajan pohjoispuolelle Kanadaan, tarkemmin Torontoon. Viela on taysin auki mita tuo matka tuo tullessaan, mutta sinne olisi tarkotus menna! Saattaa vahan palella, kun taalla etelassa lampotilat huitelevat vielakin kahenkymmenen kieppeilla... Olen vahan tylsa vaihtari, kun en ole reissannut juuri yhtaan. Muut vaihtarit kylla ovat kayneet jo vaikka ja missa, mutta en hirveasti pyori heidan kanssaan enaa, joten en ole halunnut lahtea mukaan. Aina voi matkustaa, mutta kuinka usein sita saa tilaisuuden elaa tavallista arkea jenkkiyliopistossa? Taman takia tanne tulin ja tasta omalla oudolla tavallani nautin.
Elama on kivaa, mutta joulukuu alkaa jo ahdistaa, kun tietoa tulevasta ei ole. Toita tai harjottelua olen yrittanyt loytaa, mutta toistaiseksi mitaan varmaa ei ole loytynyt. Tarkeampaa olisi kuitenkin nyt keskittya taalla oloon ja nauttia nyt kun viela voi!
