perjantai 20. joulukuuta 2013

Nothing lasts forever

Joulukuun kahdeksastoista saapui sitten lopulta, vaikka sen piti olla vain jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Jouduin sanomaan heipat huoneelleni ja college-elamalle. Vaikka en joudukaan taysin elamaan ilman Hendrixia, tuntui silti haikealta lahtea. Varsinainen vaihtolukukauteni on ohi. Odotin jenkkiyliopistossa opiskelua monta vuotta ja nyt se on sitten koettu! Tarkeimpia ihmisia pystyn viela nakemaan kevaalla, mutta moni vaihtari on joko jo palannut kotiin tai palaa sinne lahiviikkoina. Joka tapauksessa suurimpaa osaa heista en varmaan koskaan enaa nae. Tuntuu oudolta ajatella, etta kun kevaalla hengaan jaljelle jaaneiden internationalien kanssa, porukka on pienentynyt huomattavasti ja joukossa on muutama uusi, joilla kaikki on vasta edessa.

Hammennysta on aiheuttanut myos entiseen kotikaupunkiini paluu. Olen Teksasissa kaynyt pari kertaa futiksen takia, mutta on erittain kummallista loytaa itsensa talosta, jossa asui kesan ajan muutama vuosi sitten. Paikka on taynna muistoja, ja ymparilla on ihmisia, jotka tuntevat perheeni. Nukun huoneessa, jonka seinat siskoni on maalannut. Tama on lahimpana kotia, mita pystyn tasta maasta loytamaan. Se on hienoa, mutta outoa. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseani, etta nyt ei ole enaa 2010. Tuntuu etta viimeiset kolme vuotta ovat olleet vain unta. Erittain hammentavaa!

Ps. Vihaan torakoita...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Classes and stuff

Lukukausi alkaa olla melkein ohi. Maanantaina on viela viimeinen tentti ja sen jalkeen seuraavan kerran tarvitseekin opiskella vasta syyskuussa. Ajattelin sen takia vahan kertoa, millaista on ollut opiskella taalla. En ole tainnut kursseistani muutenkaan puhua juuri yhtaan.

Kavin taalla siis nelja kurssia: Health Psychology, Psychological Assessment, German ja Health&Wellness. Jokainen kurssi on yhden creditin arvoinen, jonka pitaisi vastata kahdeksaa eurooppalaista opintopistetta. Kurssien vaatimassa tyomaarassa on kuitenkin ollut huimasti eroja. Health&Wellness on ollut ehka helpoin kurssi ikina, enka ole juurikaan aikaa kayttanyt sen parissa. Kurssilla kasitellyt asiat ovat olleet suunnilleen tasoa ylaasteen terveystieto, joten hirveasti ei ole tarvinnut aivoja kayttaa. Aivan painvastainen kokemus onkin sitten Health Psychologyn kanssa. Joka maanantai oli reading quiz, jota varten piti lukea about 30 sivua. Joka viikko piti lukea kaksi tutkimusartikkelia ja kirjottaa toisesta 1-2 sivun pituinen thought paper ja toisesta keksia keskustelukysymyksia. Lisaksi pitkin lukukautta piti valmistella Final Paperia, ja tentteja oli kolme. Lahes kaiken sen ajan, jota olen laksyja tehnyt, olen kayttanyt juuri taman kurssin hommien hoitamiseen. Vahan turhauttavaa, mutta kurssi oli mielenkiintoinen ja ainakin opin kirjoittamaan parempaa akateemista englantia!

Niinkuin varmaan kaikki suomalaiset vaihtarit sanovat, opetus muistutti aika paljon lukiota. Laksyja annettiin ja niiden tekemista valvottiin. Tunneilla olisi pitanyt osallistua, mutta ikina en ole tykannyt olla aanessa tunneilla enka sita nytkaan juuri yhtaan tehnyt. Saksan tunneilla osallistuin ihan kohtalaisesti tosin, kun opettaja aina kyseli kaikkea Suomesta. Opetettavat asiat eivat sinansa ole kovin vaikeita, mutta opettajat vaativat nippelitiedon oppimista ja sen sijaan etta kysymykset olisivat soveltavia, niissa haetaan jotain tiettya asiaa ja lausemuotoa, jolla opettaja on asian opettanut. Tuntui aika turhalta joutua opettelemaan psykologien etu- ja sukunimen, kun on tottunut opettelemaan pelkan sukunimen jos sitakaan. Lisaksi Psych Assessmentissa kysyttiin quizeissa taysin epaolennaisia asioita, kuten esimerkiksi mita hellittelynimea psykologi X kaytti testistaan (oikea vastaus My Baby...). Kysymyksilla kai lahinna kontrolloitiin, etta oli oikeasti lukenut annetun materiaalin.

Luulin etukateen, etta pitaisin tasta opetustyylista, koska opettajat ovat taalla nimenomaan opettamassa ja ovat motivoituneita auttamaan opiskelijoita myos tuntien ulkopuolella. Oli kylla hienoa, kun jokainen opettaja ties mun nimen, mutta loppujen lopuksi jatkuva holhoominen ja turhan tiedon opettelu ei sovi minulle yhtaan. Kaipaan akateemista vapautta ja sita etta otan itse vastuun omista opinnoistani. Hendrix on jenkkien mittapuullakin erittain kallis yksityiskoulu (lukuvuosi maksaa about 40 000 dollaria), ja opettajat ovat taalla kuulemma vaativampia kuin monissa muisssa kouluissa. Se saattoi siis vaikuttaa kokemukseeni, mutta luulen etta kokisin opetuksen muissakin yliopistoissa liian koulumaiseksi.

Koulun kalleuden takia taalla on erittain valikoitunutta porukkaa. Suurimmalla osalla on rikkaat vanhemmat, eivatka monet ole ikina kayneet itse toissa. Se on valilla aiheuttanut turhautumista, koska tuntuu etta monet taalla kuvittelevat olevansa niin aikuisia kun ovat collegessa ja "omillaan", mutta kauhistelevat ajatusta tyoelamasta ja kampuksen ulkopuolella asumisesta. Valilla on ollut vaikea loytaa vertaistukea, kun monet kavereista eivat yksinkertaisesti tieda yhtaan mitaan "oikeasta elamasta". En nyt vaita etta olen itsekaan mikaan superaikuinen viela, mutta moniin muihin verrattuna olen joutunut (saanut?) ottamaan paljon enemman vastuuta elamastani. Se on tavallaan hienoa, mutta turhauttavaa, kun tuntuu ettei kukaan ole lahellakaan samanlaista elamantilannetta.

Olen siis oppinut, etta jenkkiyliopisto ei ole minun paikkani, mutta olen viihtynyt taalla kuitenkin erittain hyvin ja on haikeaa, etta varsinainen vaihtoni paattyy pian. Odotin tata monta vuotta ja nyt se on kaytannossa ohi. Olen kuitenkin onnellinen etten joudu viela palaamaan kotiin. En olisi valmis siihen viela. Ikavoin kylla Suomea ja kavereitani, mutta nautin arjesta taalla enemman kuin Suomessa. Ja kevaalla pystyn oman asunnon (sain kalustetun yksion aivan harjoittelupaikan vieresta!) myota saamaan itsenaisyyteni takaisin, mutta olen kuitenkin vain puolen tunnin paassa Hendrixista. Luulen etta se tulee toimimaan aika hyvin, mutta sen nakee sitten.

Keskiviikkona suuntana Teksas ja lapsuudenmaisemat!


Aivan mahtava leffa btw!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kevat

Minulla on enaa reilu viikko jalella opiskelijana Hendrixissa. Hyvasteja ei tarvii kuitenkaan ihan viela sanoo. Menen joululomaksi tuttavaperheen luo Teksasiin, ja tammikuussa palaan Arkansasiin harjoitteluun. Paikkana on Arkansasin paakaupungissa Little Rockissa olevan yliopiston lasten diagnostinen yksikko. Avustan siella psykologeja kaikenlaisissa eri tehtavissa kuten arvioinnissa, pisteyttamisessa ja tutkimuksen teossa. Tarkempi tyonkuva selviaa myohemmin ja varmaan elaa hiukan kevaan myota.

Little Rock on vain puolen tunnin paassa Conwaysta, joten todennakoisesti vietan jatkossakin paljon aikaa kampuksella. On hienoa, etta paasen vahan uusiin maisemiin, mutta en kuitenkaan joudu jattamaan ystaviani ja tata paikkaa, jossa olen melkein kaiken aikani viettanyt viimeiset 4 kuukautta. Tietysti se tulee vaatimaan totuttelua, koska kun en ole opiskelija enaa, en paase sisalle kaikkiin rakennuksiin, en saa syoda ruokalassa tai kayda salilla enka paase enaa ilmaiseksi kaikkiin tapahtumiin. Monet asiat kuitenkin pysynevat melko lailla entisellaan.

Viela on monia kaytannon asioita, jotka pitaa hoitaa. Tarvitsen asunnon ja auton. Vaikka se vahan stressaakin, kova on luotto siihen, etta asiat jarjestyvat ja kaikki menee niin kuin pitaakin. Innolla odotan naita uusia kuvioita, vaikka onkin vahan haikeeta muuttaa pois kampukselta. Olen oppinut tykkaamaan huoneestani ja tasta kommuunielamasta!

Ps. Taalla on lunta!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Toronto

Sain jostain paahani lahtea Thanksgiving-lomalla kaymaan Kanadassa ja kaupungiksi valitsin Toronton. Lahdin matkaan ihan yksikseni vaan, mika aiheutti monissa hammennysta, mutta yksin matkustamisessa on omat hyvat puolensa, kun ei tarvitse muiden menemisia tai haluja miettia ollenkaan. Majoituin hostellissa, jossa tapasin heti ensimmaisena iltana toisen suomalaisen, jonka kanssa vietin suurimman osan matkastani. Tutustuin myos moniin muihin ihmisiin ympari maailmaa, lahinna Englannista ja Australiasta. Oli hienoa nahda miten hyvin pystyy tulemaan toimeen aivan uusien ihmisten kanssa ja juteltavaa riittaa, vaikka mitaan yhteista aluksi vaikuta olevankaan. Yksin ei siis todellakaan tarvinnut olla ja jos halusi jonnekin menna, seuraa loytyi varmasti! Hostelli oli muutenkin aivan huippu. Erittain siisti, hyva keittio, tietokoneita, telkkari, kattoterassi (josta nakyi aivan mahtavasti kaupungin skyline) ja henkilokunta oikein ystavallista ja avuliasta. Pienena minuksena hieman kaukainen sijainti, mutta kavellen paasi kuitenkin kaikkialle, jos kylmyys ei haitannut.

En matkan aikana tehnyt oikeastaan mitaan ihmeellista. Kaytin paljon aikaa lahinna kavellen ja ymparille katsellen. Kavin parin ihmisen kanssa Toronton edustalla olevalla saarella. Sita ovat monet kehuneet aivan mahtavan kauniiksi paikaksi. Mekin olisimme siita varmaan nauttineet ellei olisi ollut aivan torkean kylma. Eli kesalla varmaan parempi paikka kayda. Saarelta oli kuitenkin hienot nakymat kaupunkiin, joten ainankin jotain siita sai irti. Ehka mahtavin paikka jossa kavin oli Hockey Hall of Fame, jossa oli paljon pelipaitoja ym. varusteita, jotka ovat kuuluneet kuuluisille pelaajilla. Museossa kerrottiin myos paljon jaakiekon historiasta ja eri sarjoista. Innoissani tietysti yritin loytaa kaikki mahdolliset Suomeen liittyvat asiat, ja kyllahan niita loytyikin Mikko Koivun housuista Teemu Selanteen Jokerit-aikojen pelipaitaan. Hienointa oli kuitenkin nahda vuoden 2011 MM-finaalissa kaytetyt kiekot. Rupesin melkeen itkemaan onnesta... Miten niin rakastan leijonalatkaa? :D Hieman ironista oli etta melkein tyhjassa museossa kiersi samaan aikaan ruotsalainen turisti. Teki niin mieli menna heittamaan Den glider in -vitsia tai jotain, mutta hillitsin kuitenkin itseni.

Noin yleisesti Kanadasta sanottakoon, etta se muistutti yhta aikaa seka Suomea etta USA:a. Koin etta ihmiset olivat paljon toykeampia ja hiljaisempia kuin Arkansasissa, mutta kysyin toiselta suomalaiselta asiasta ja han sanoi kokeneensa ihmiset paljon ystavallisemmiksi ja avoimemmiksi kuin Suomessa. Kulttuuri lienee siis valimuoto ja taidan itse olla jo tottunut Arkansasilaiseen tapaan elaa. Katukuvassa nakyi paljon samoja kauppoja ja ravintoloita kuin jenkeissakin, mutta yllatyin ulkomaalaisten, erityisesti aasialaisten maarasta. Tuntui etta kuulin ymparilla enemman muita kielia kuin englantia.

Joukkoliikenne oli erittain sekava. Suomessa saat yleensa lipun, joka on voimassa tunnin ja saat silla kulkea niin paljon kuin huvittaa. Torontossa et saanut varsinaista lippua, vaan piti maksaa tasarahalla tai ostaa automaatista token eli erittain pieni kolikon nakoinen juttu, jolla sitten pystyi maksamaan. Hankalaksi asian teki, jos ei ollut tasarahaa, koska tokeneitakaan ei saanut ostettua esim. viiden dollarin setelilla vaan piti ostaa useampi token. Kaytannossa ratikoilla ei siis voinut kulkea ilman tasarahaa. Jos halusi pystya vaihtamaan esim. metroon, piti muistaa pyytaa transfer eli lippu joka oikeuttaa vaihtamaan kulkuneuvoa. Vaihtamisessakin oli ihan alyttomasti rajoituksia (ei saa kavella seuraavalle pysakille ja vaihtaa vasta siella, transfer pitaa muistaa pyytaa lahtoasemalta eli et voi ottaa transferia vasta metrosta noustessa ja kayttaa saman aseman ratikassa jne jne). Loppujen lopuksi paatin olla edes kayttamatta joukkoliikennetta, koska se oli lippusysteemiltaan yksinkertaisesti niin epakaytannollinen.

Viimeisena iltana oli City Hallin luona Toronton joulunavajaistapahtuma tms.. Siella oli mm. luistelujaa, paljon ihmisia, livemusiikkia, sekoiluistaan kuuluisa pormestari ja hieno ilotulitus. Se oli hieno tapa paattaa reissu, varsinkin kun Torontossa ei sinansa tuntunut hirveasti olevan meneillaan. Kylmyys oli kamalaa ja olin jo unohtanut, milta tuntuu kun varpaat ovat aivan jaassa. Pakkasta ei edes ollut kuin muutama aste, mutta se tuntui aivan tuskaselta. Oli ihanaa palata Arkansasiin, kun taalla oli 16 astetta lamminta. En enaa ikina valita, etta taalla on kylma! Nyt enaa muutama viikko Hendrixia jaljella, ja sitten alkaa vahan erilainen elama. Tarinoin siita joskus toiste (pian!!).

Saarelta
China Town

Jattimainen ostoskeskus

City Hall, jonka loysin vahingossa

CN Tower

Random puisto

Music Garden

Joulunavaijaistapahtuma, ennen valojen syttymista (musiikki ei taida kuulua? hmm)

Kiekot <3