Closure

Viimeiset paivat Conwayssa olivat vaikeita. Yritin nauttia viimeisista hetkista koko porukan kanssa, mutta mielessa oli vakisinkin se, etta pian kaikki muuttuisi ja joutuisi olemaan erossa ihmisista. Viikkoon mahtui paljon itkua mutta onneksi myos paljon naurua. Hyvastit olivat vaikeat, mutta se viimeinen joka vei minut lentokentalle oli kylla vaikein. Sen jalkeen ainut ajatus oli, etta haluan vaan akkia kotiin. Minulla oli kuitenkin edessa viela lento New Yorkiin, yo ja koko seuraava paiva siella ja sitten pitka lento Suomeen. Nykissa lahinna kavelin ympariinsa. Kaupunki tuntui paljon vahemman vaikuttavalta kuin elokuussa. Ihmispaljous ja aanet vain arsyttivat ja viihdyin vahan kauempana pahimmista turistirysista. Loysin saman kaupan josta ostin Converset elokuussa ja loysin sielta uudet rakkaat. Menin Central Parkiin istumaan samalle kivelle jossa istuin elokuussa pohtimassa millaista elama tulisi olemaan Arkansasissa. Toivoin hetken olevan jotenkin syvallinen, mutta mielessa oli silti vain artyneisyys ja surullisuus juuri sanotuista hyvasteista. Lopulta paasin lentokentalle. Lentoni oli peruttu ja jouduin viettamaan noin tunnin tulkaten suomalaiselle mummolle jolla oli ongelmia lippunsa kanssa eika juuri lainkaan kielitaitoa. Han oli erittain kiitollinen ja kyyneleet silmissa otti kadestani kiinni kun lopulta lahdimme eri suuntiin. Suomeen paasin seitseman tuntia aiottua myohemmin, mika sotki iltasuunnitelmat totaalisesti, mutta nyt olen kotona ja yritan sopeutua taas Suomi-elamaan. Vahan ristiriitaiset tunnelmat ja kovasti haluaisin takaisin, mutta ei auta. Odotan kuitenkin innolla kavereiden nakemista ja opintojen jatkamista, joten ehka tama tasta.

On the road

Lahes kaksi viikkoa on tullut oltua nyt reissussa. Takana on 10 osavaltiota, lahes 60 tuntia bussissa istumista ja paljon univelkaa, mutta myos hienoja kokemuksia ja paljon itsetutkiskelua. Istun talla hetkella hotellihuoneessa Kansas Cityssa ja huomenaamuna edessa on kahdeksan tunnin bussimatka takaisin Conwayhin. Tassa pieni kooste siita missa kaikkialla olen viime viikkoina pyorinyt!

Ensimmainen kohde oli siis Bristol, Tennessee. Vietin siella nelisen paivaa ystavani luona. Bristol on pieni kaupunki, mutta lahella olevat vuoret (ja kaverini kissat) hurmasivat minut totaalisesti.

Kuuluisa Appalachian Trail jonka patikoimiseen menisi noin puoli vuotta

Vuoriaa!!

Miau

Seuraavaksi suuntasin Nashvilleen, joka toimi lahinna levahdyspaikkana, koska matka Bristolista Chicagoon olisi muuten kestanyt suhteettoman kauan. Nashvillessa ei hirveasti nahtavaa tuntunut edes olevan vaan noin tunnissa kerkesin koluta downtownin paapiirteissaan lapi.

Downtown Nashville

Nashvillen jalkeen matka jatkui pohjoiseen kohti Chicagoa. Oli jannittavaa paasta pitkasta aikaa suurkaupunkiin. Tutustuin hostellissa saksalaiseen tyttoon, jonka kanssa kiertelin kaupunkia ja nahtavyyksia. Oli mukava saada juttuseuraa, koska yksin matkustaminen kay valilla vahan... noh, yksinaiseksi.

Pieni tytto isossa maailmassa

Kylla. Cupcake ATM.

Varpaat korkealla

Noin viiden paivan jalkeen piti jattaa Chicago ja suunnata Minneapoliksen kautta tanne Kansas Cityyn. Minneapolis oli vain paivavisiitti ihan vaan huvin vuoksi, jotta nakisin millaista meno on Minnesotassa. Jostain syysta pidin kaupungista erittain paljon. Ehka se tuntui tarpeeksi eurooppalaiselta plus etta skandinaaviset vaikutteet nakyivat kaikkialla! KC on lahinna vaan pysahdyspaikka, ettei matka takaisin Arkansasiin kay liian pitkaksi. Taalla ei hirveasti nahtavaa ollut, mutta oli mukavaa palata takaisin 30 asteen helteisiin kun Chicagossa sai palella 10 asteessa!

Minneapolis kaukaisuudessa

Downtownissa odottamassa junaa

Mall of America. Tietenkin sisalla on huvipuisto.

Tammoisia tarttui mukaan. Huomaa hinta...

Kansas City

USA!

Kai taa tytto on ihan onnellinen taalla

Paljon olisi kerrottavaa, mutta tuntuu etta viettaisin koko illan koneen aaressa jos yrittaisin kaiken kertoa. Ehka pitaa jattaa jotain tarinoita jaettavaksi sitten kun Suomeen palaan! 11 paivaa jaljella.