Hiljaista on ollut blogissa viime aikoina, tiedetaan. Elama on vaan ollut niin taynna muutoksia ja sopeutumista, etta on tuntunut melkeinpa helpommalta valtella kaikesta kirjoittamista.
Joululoma oli aivan mahtava. Paasin nakemaan vanhoja tuttuja ja tapamaan uusia ja kaymaan San Antoniossa, Austinissa ja Dallasissa. Sain oman joulusukan ja useita lahjoja, jotka olivat kaikki positiivisia yllatyksia, mika on aika hyvin ottaen huomioon etta en ollut nahnyt niita ostaneita ihmisia kolmeen vuoteen. Ehka paras lahja oli puolen vuoden Netflix-jasenyys, joka on kylla ollut kovassa kaytossa!
Olen reilu kolme viikkoa asunut nyt Little Rockissa. On vaatinut totuttelua asua taas yksin ja olla kaupungissa, jossa en tunne ketaan. Onneksi olen joka viikonloppu kuitenkin nahnyt kavereita joko taalla tai Conwayssa. Kaytiin parin kaverin kanssa mm. trampoliinipuistossa, jossa oli kaytannossa siis valtava maara trampoliineja vierekkain, myos seinilla. Seuraavana paivana kavely oli vahan hankalaa... Iloinen yllatys Hendrix-visiitilla oli etta kulkukorttini toimii viela (koputan puuta...), joten paasen edelleen kulkemaan dormeissa ilman etta joku tulee avaamaan oven. Kortti saattaisi toimia myos kuntosalilla, koska kuulemma minut on jostain syysta edelleen listattu opiskelijaksi. Pitaa ehka kokeilla kun seuraavan kerran sinne menen...
Harjoittelupaikkaan olen erittain tyytyvainen. Toki minua kaytetaan paljon paperihommiin, joita kukaan muu ei ehdi/jaksa tehda, mutta olen oppinut paljon ja saanut myos paljon vastuuta. Olen mm. pisteyttanyt psykologisia testeja, havainnoinut lapsia ja istunut kokouksissa ottamassa muistiinpanoja psykologille. Olen paassyt seuraamaan (osallistumaan...) ryhmaterapiaan ja toimintaterapiaan, ja nahnyt kun lapselle on tehty alykkyystesti, joten olen saanut kaytannon tietoa siita, mita psykologialla voi tehda. Osaston lapset ovat ihania ja tykkaan viettaa aikaa heidan kanssaan.
Olen yrittanyt vahitellen loytaa jotain tyon ulkopuolista toimintaa Little Rockissa. Kavin viikonloppuna President Clintonin "kirjastossa" eli toisin sanoen museossa, jossa hehkutettiin miten hienoja ihmisia Clintonit ovat. Museossa oli myos valiaikainen nayttely, jossa oli tietoa vakoojista, terroristeista ja rasistisista jarjestoista. Siella oli mm. pala 9/11 lentokoneesta ja KKK:n kaapuja. Maanantaina paasin vihdoin toteuttamaan pitkaaikaisen haaveeni ja menin amerikkalaisen viittomakielen tunneille. Olen lenkkeillyt paikallisen kuurojen koulun ohi ja sunnuntai-iltana keksin, etta hehan saattaisivat tarjota ASL-kursseja. Kurssi oli alkanut jo pari viikkoa sitten, mutta opettaja ystavallisesti suostui ottamaan minut viela mukaan. Olen netissa jo opetellut aika paljon perusjuttuja, joten en sanastollisesti opinnut hirveasti ensimmaisella tunnilla, mutta kylla kadet tarisivat kun piti ensimmaista kertaa ikina viittoa syntymapaivansa muiden edessa.
Pikkuhiljaa alkaa siis elama taas luistamaan, vaikka vaikeita paivia on ollut. Mielenkiinnolla odotan mita kevat tuo tullessaan.
