maanantai 31. maaliskuuta 2014

Haikeus

Kaiken hauskuuden keskella mielta painaa se, etta 7 viikon paasta olen taas Suomessa. Joidenkin kavereiden kanssa on paatetty, etta siita puhumista valtellaan, mutta monien muiden kanssa se tulee vaistamatta esille. Mistaan tulevaisuuden suunnitelmista ei voi puhua ilman sita tosiasiaa, etta pian kaikki muuttuu. Ajatus lahdosta tuntui vaikealta jo syksylla. Olin niin onnellinen kun sain tietaa etta saisinkin jaada. Nyt lahto on vaistamaton ja se on edessa suurimmalla osalla kavereistani. Ajatus Suomesta pelottaa. Olen niin tottunut elamaan taalla. En ole edes puhunut suomea melkein kuukauteen. Reverse culture shock pelottaa ja ahdistaa. Ensimmaiset paivat ja viikot kotona tulevat olemaan vaikeita. Kamalinta on se, etta joudun jattamaan kaikki ne ihanat ihmiset, joihin olen taalla tutustunut. Osaa heista tulen viela nakemaan joku paiva, mutta suurinta osaa todennakoisesti en. Ystavyys kuitenkin muuttuu pakostikin, kun on yhtakkia eri puolella maailmaa eri aikavyohykkeella ja Skype ja Facebook ovat ainut tapa kommunikoida. On vaikeaa luopua. Viela on aikaa, mutta paivat menevat nopeasti. Mutta toisaalta "if it's hard to say goodbye, it means you've done something right". Taytyy nauttia viela kun voi.

"Spring break"

Viime viikolla oli spring break. Minulla ei sellaista virallisesti edes ollut, mutta minulla oli harjottelua vain maanantaina ja tiistaina, joten suuntasin loppuviikoksi Conwayhin viihdyttamaan kampukselle jaaneita kavereitani. Alkuviikon en tehnyt mitaan kummempaa, mutta joskus on mukava vain viettaa aikaa kavereiden kanssa tekematta mitaan ihmeellista. Perjantaina osa vaihtareista tuli Las Vegasin matkaltaan takaisin, joten menimme paikallisen ravintolan trivia-iltaan ja VOITIMME ekaa kertaa ikina. Palkintona oli 50e lahjakortti kyseiseen paikkaan, joten jossain vaiheessa menemme kaikki yhdessa syomaan sinne. Lauantaina viisi meista meni Petit Jean vuorelle patikoimaan. Vuori on saanut nimensa ranskalaisen naisen mukaan, joka oli joutunut kihlattunsa hylkaamaksi koska tama halusi lahtea tutkimusmatkalle Amerikkaan. Nainen pukeutui pojaksi ja paasi kihlattunsa laivaan toihin. Hanta kutsuttiin nimella Petit Jean ("Little John"). Nainen kuitenkin sairastui jolloin huijaus paljastui ja hanet haudattiin kyseiselle vuorelle. Hauta on merkitty mutta unohdin ottaa siita kuvan! Vuorella on myos vesiputous, jonka taakse paasee kavelemaan! Taalla oli satanut pari edellista paivaa, joten vesiputous oli vuolaampi kuin yleensa.


On the top of the world

Ihmisia :)



Vesiputouksen takana


Sunnuntaina menimme jarvelle noin parinkymmenen kv-opiskelijan kanssa. Oli lammin paiva ja meilla oli viltteja, ruokaa ja erilaisia palloja. Pelasimme mm. lentopalloa, pesapalloa ja jalkapalloa, leikimme leikkikentalla, pelottelimme yhta vaihtaria kantamalla hanet melkeen jarveen ja juttelimme syvallisia. Oli rentouttava paiva ja olisin mielellani mennyt uimaan! Muistona jai punainen naama. Aurinkorasvan kaytto olisi suotavaa... Huomenna takaisin arkeen, vaikka minun arkeni yleensa aika lyhyt onkin. Saatan torstaina suunnata jo takaisin Conwayhin...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Good times

Tanaan Hendrixin International Club teki retken Little Rockiin, ja mina tietysti tuppauduin mukaan kun taalla kerta olin jo muutenkin. Ensin menimme trampoliinipuistoon. Olen siella kerran aiemminkin kaynyt (en muista kirjotinko siita sillon? Ehka.) ja se on siis kaytannossa halli jossa on hurja maara trampoliineja niin vaakatasossa kuin seinillakin. Lisaksi siella on dodgeball-kentta, foam pit (vaahtomuoviallas? :D) ja koriskoreja. Hurjan hauskaa oli, mutta paikat ovat sen jalkeen varmasti kipeina...

Sen jalkeen menimme Little Rockin keskustaan River Marketiin syomaan. Se on pieni kauppahallin tyyppinen paikka, jossa on erilaisia ravintoloita. Ostin kiinalaista ruokaa ja koska ulkona oli about 20 astetta lamminta, osa meista meni syomaan ulos auringonpaisteeseen. Lopuksi 5 meista meni patikoimaan Arkansasin toiseksi korkeimmalle vuorelle, Pinnacle Mountainille. Paatimme valita vaikeamman polun, joka oli kaytannossa kivelta toiselle kiipeamista lahes pystysuoraa rinnetta ylos. Paasimme ylos asti ja maisemat olivat huikeat!

Jyrkkaa oli



Perilla!