Last day

Tanaan oli viimeinen paiva harjottelua. Pomo sanoi etta saisin tehda mita haluan, joten vietin jonkun verran aikaa osastolla lasten kanssa ja lopun paivaa lahinna viimeistelin muita toita ja otin rennosti. Pomo halusi paivan paatteeksi luonnollisesti jutella ajastani siella ja keskustelusta jai erittain hyva mieli. Han antoi kehuja ja sanoi, etta minusta tulee varmasti hyva psykologi. Juttelimme myos vahan siita, miten on vaikeaa jattaa ystavat sitten kun palaan Suomeen. En itse ottanut aihetta esille, mutta jotenkin arvostin sita, etta han tiesi etta se varmasti tulee olemaan minulle vaikeaa. Sain lopuksi halauksen ja lahdin pois hymyillen ja onnellisena tasta mahdollisuudesta jonka sain. Opin hurjan paljon psykologin tyosta ja omista kyvyistani. Tiedan entistakin vahvemmin, etta olen oikealla alalla ja en malta odottaa valmistumista.

Huomenna lahto reissuun. Ensimmaisena on suuntana Bristol, Tennessee, jossa eras ystavani asuu. Olen hanen luonaan muutaman paivan, jonka jalkeen kohteena ovat Nashville, Chicago, Minneapolis, Kansas City ja lopuksi viela reiluksi viikoksi takaisin Conwayhin ennen kuin taytyy lentaa New Yorkin kautta kotiin. Huomisesta alkaen olen koditon, elan matkalaukusta ja kuljen bussilla ympari maata. Seuraavat kaksi viikkoa saattavat olla raskaat, mutta toivottavasti naen ja koen asioita, jotka tekevat niista sen arvoisia.

Pieniä asioita

Kesä on alkanut vihdoin saapua Arkansasiin. Viime viikolla saatiin palella sateessa ja 13 asteen lämpötiloissa mutta nyt on jo lähemmäs 30 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Puihinkin on vihdoin alkanut tulla lehtiä. Minun piti olla tänä viikonloppuna Little Rockissa jotta saisin pakattua ja hoidettua asioita ennen kuin lähden reissaamaan kahdem viikon päästä. Kaveri kuitenkin keksi että olisi hauska idea yllättää eräs ystäväni vain ilmestymällä Conwayhin kertomatta hänelle mitään. Niinpä löysin itseni puoli tuntia myöhemmin matkalla Hendrixiä kohti. Kaverin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen vaikka näimmr viimeksi maanantaina...

Olen miettinyt kaikkia pieniä asioita joita tulen ikävöimään. Kiinnyn hassuihin asioihin. Olen tottunut siihen miltä kaikki täällä näyttää, että Suomessa kaikki tulee varmasti näyttämään oudolta. Liikennemerkit, Walmart, kapeat jalkakäytävät joita kukaan ei käytä, halvat ravintolat, ihmisten kohteliaisuus... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Samalla on kuitenkin asioita joita en tule ikävöimään. Minulla on ikävä toimivaa joukkoliikennettä. Lisäksi tänään tuskailin shekkien kanssa. Olisin tarvinnut joko sosiaaliturvatunnuksen ja ajokortin tai paikallisen pankkitilin jotta olisin voinut saada rahani. Onneks ratkaisu lopulta löytyi mutta mahdollisimman hankalaksi täällä on jotkin asiat tehty. USA on paljon byrokraattisempi kuin Suomi.

Mutta just nyt on hyvä olla.